Pia Nissinen 1.10.2017

Pia Nissinen 1.10.2017

 

Kalottireitillä

Juhlavuoden kunniaksi pääsimme kokemaan ensimmäisen  erämaaseikkailumme  turvallisessa ja kokeneessa  seurassa elokuun alkupuolella. Ensimmäinen kerta erämaan armoilla toi mukanaan hienoja kokemuksia ja myös paljon uutta tietoa siitä mihin täytyy varautua kun lähtee useaksi päiväksi pois "sivistyksen" parista.

Matkamme alkoi Kilpisjärveltä ja sieltä oli tilattu helikopterikyyti Meekonjärvelle. Jännittävä kokemus jo itse helikopterikyyti ja lisämausteena mukanamme matkaavat kolme koiraa. Koirat eivät välittäneet lentomatkasta vaan tyynen rauhallisina istuivat jalkojen juuressa, kun me muut ihailimme ukkoskuuron jälkeistä kirkkaana avutuvaa upeaa maisemaa.

Ensimmäinen yö teltassa Meekonjärvellä meni niin hyvin kuin siinä hyttyspaljoudessa voi olettaakkin.
Tietysti myös jännitystä oli sen verran, että unenlaatu jäi huonoksi. Aamulla lähdimme varhain patikoimaan kohti ensimmäistä kohdetta, joka oli 10 km:n päässä Kuonjarjoella. Miten alkutaival tuntuikaan raskaalta, varsinkin ylöspäin nousut! Kuonjarjoelle selvisimme ehjin nahoin vaikka pientä vastusta olikin heti alkukilometreillä. Toisen yön saimme nukkua autiotuvassa ihan keskenämme, ja voi miten hyvältä uni maistuikaan. Luxusta ensimmäisen telttayökokemuksen jälkeen!

Toisena päivänä oli matkaaa käveltävänä 9 km ja seuraava etappi oli Saarijärvi. Matka oli hyvin kivikkoinen ja maasto vaativa, eteneminen sen mukaista. Hidasta mutta varmaa. Saarijärvi avutui eteemme hyvin kauniina mutta karuna ja hyvin kivikkoisena. Jonnekkin kivikkojen väliin teltan pystytys ja edessä taas jännittävä telttayö. Kelin huonontuessa varustukselta kysytään vähän tasoa, Vesisade haastaa kokeneenkin kulkijan pitämään malttinsa kun ollaan kaukana omalta mukavuusalueelta. Aamuyön tunteina mietteet saattavat olla hyvinkin mustia kun uni ei tule ja palelee ja kivet painavat selän alla. Edessä olevat päivän kilometrit alkavat ahdistamaan mutta päivän valjetessa ja edessä avautuvat uudet näkymät saavat helposti unohtamaan yön mustat ajatukset.

Kolmas päivä ja pisin taivallus oli 12 km Kilpisjärvelle. Monen pysähdyksen jälkeen aikaa kului työpaivän verran eli 8 tuntia. Jottei liian hyvin mene,  viimeisenä päivänä saimme myös rankkasateen päällemme. Sadeviitat olivat pelastuksemme! Aurinko armas pelasti meidät ja saimme taas lämpöä ja asut kuivuivat pian mutta kurasia (ja väsyneitä) olimme, kun saavuimme  takaisin lähtöpisteeseemme Kilpisjärvelle. 
Tänään kokemukset ovat kaunis muisto muiden joukossa. Äärettömän hieno kokemus, jota muistellaan vielä pitkään. Me selvisimme!

(Saat kuvat avautumaan klikkaamalla isommiksi)

 

Matkalla Meekonjärvelle.

 



Ilmakuva erämaasta.

 


Aamu-usva Meekonjärvellä.

 


Herätys.

 


Tauko.

 


Matka jatkuu.

 


Kuonjarjoen autiotupa.

 


Kohti Saarijärveä.

 


Erämaan valot.

 

Saana-tunturia kohti.

 

Makupalat > Makupalat 2017 > Kalottireitillä
backtotop