Ville Savilampi 2.1.2018

Ville Savilampi  2.1.2018

 

Loppuvuoden lumilla


Satavuotiaan Suomen juhlavuoden loppu oli poikkeuksellisen valkoinen Oulussa ja Koillismaalla, jos tilannetta vertaa muutamaan viime vuoteen. Pysyvästä lumesta olemme saaneet nauttia jo pitkään, jopa lokakuulta asti. Nykypäivänä tällaisen tilanteen voisi luokitella jopa luksukseksi. Pimeän loskaisessa kaupungissa elävälle, tämä tuo ylellisyyden tunnetta.

Valkoinen kuorrute houkuttelee valokuvaajaa aktiivisesti kameran varteen silmää hiveleviä sommitelmia etsimään. Toisinaan ne löytyvät ja toisinaan jäävät löytymättä. Valokuvaaminenhan on nimenomaan näkemistä. Taivaalta hiutalein maanpintaan kerrostunut lumi tuo luontoon aivan uudenlaisia elementtejä. Sellaisia, joita kesällä samassa ympäristössä tallustaessa ei edes osaisi ajatella. Esimerkiksi lumen tiivistyminen tykyksi puiden ympärille antaa niille jopa inhimillisiä piirteitä, herättäen ne eloon aivan uudella tavalla. Lisäksi kaamosajan sinisenvalkoinen värimaailma punertavine vivahteineen maalailee verkkokalvoille aistimuksia, joilla kuvaaja voi säestää löytämäänsä sommitelmaa.

Juhlavuoden lopussa pistäydyin muutamaan otteeseen Koillismaan maisemissa, edellä kuvailemani harrastuksen parissa. Löysin mitä lähdin hakemaankin, muutaman mielekkään sommitelman. Talvi onnistuu luomaan aina jotain uutta jota täytyy etsiä. Talven edetessä maisema voi muuttua äkillisestikin lumen ja vallitsevan valon suhteen. Aina jää jotain löytämättä, joten aina on siis hyvä syy palata takaisin. Juuri sitä löytämättä jäänyttä etsimään.

Toivotan polkulaisille lumentäyteistä talvea ja kuvauksellista alkanutta vuotta.

 

(Saat kuvat avautumaan klikkaamalla isommiksi)

Sininen ja valkoinen

 

Vanhukset

 

Tapaninpäivän virta

 

Matkalla tunturiin

 

Jäniksen jäljillä

 

Riisitunturin sydämessä

 

Talven taakka

 

Makupalat > Makupalat 2018 > Loppuvuoden lumilla
backtotop