POLKU

Pohjoisen Luontokuvaajat ry

Taisto Niskanen 15.12.2011

 

INARIJÄRVEN  RANTAMAISEMISSA

 

Istuskellessani elokuisena poutapäivänä Inarijärvellä erään saaren rantakivillä mieleni herkistyi ja mielikuvat alkoivat elää. Siihen lienee syynä Lapin lumous tai kiinnostukseni saamelaisten vanhaan myyttiseen maailmankuvaan, joka ammentaa aineksensa elävästä luonnosta. Siinä mietiskellessäni mieltäni alkoi kuitenkin kalvaa huoli maisemien säilymisestä.

Huoleeni lienee syytäkin, sillä nykyinen tehokkuutta palvova aikakausi saattaa helposti käynnistää paineita lyhytnäköiseen toimintaan myös Inarijärvellä, kuten ylimitoitettuihin suunnitelmiin rantojen lomarakentamisesta (ja rahastamisesta). Ehkä myytit ja henkiolennot auttavat nykyihmistäkin sekä laajentamaan tietojaan ympäröivästä maailmastamme, että soveltamaan omassa toiminnassaan vaihtoehtoisia ajattelutapoja luonnon tarkoituksesta ja ainutkertaisuudesta.

Liikun järvellä pienellä puuveneellä, jossa on perämoottori. On pysyttävä saarien läheisyydessä, sillä säät vaihtuvat Inarijärvellä todella arvaamattoman nopeasti.  Saareen rantautujaa on ensimmäisenä vastaanottamassa kirkkaan veden aaltojen ja jäiden hiomat paljaat kivet ja kalliot. Suurimmissa saarissa voi syvemmältä löytää todella erämaista, koskematonta luontoa vanhoine kelopuineen. Onpa joissakin saarissa lisäksi vielä pieniä lampia, jotka ovat kuin helmiä simpukan sisällä.

Uuteen tuntemattomaan paikkaan tuleva alkaa pikimmiten tutkia ympäristöä. Niin minäkin aloin etsiä  kameroineni sopivia kuvakulmia luontokuvalle. Valinnanvaraa on kosolti. Saarella touhutessani huomasin yhtäkkiä, että joku muukin katseli järvelle päin. Kuinkahan pitkään lienee jo katsellut, koska kasvot vaikuttivat kivettyneiltä? Toivottavasti hän ei loukkaantunut lyhyestä vierailustani.

Vaikutti aivan siltä kuin veden pinnan allakin olisi joku ihmettelemässä ja katselemassa rannalla olevia!

Jotakin kamppailua siellä näyttäisi olevan ihmisen näköisen olennon kanssa. Asialla lienevät oikeuksiaan puolustavat Inarijärven pyhien paikkojen haltijat.

Rauhallisessa, suojaisassa lahdekkeessa viihtyy yksinäisyydessään ja esittää kukkaloistoaan järvisätkin.

Elokuun loppupuolella alkavat jo riekonmarjakasvuston lehdet loistaa. Mutta mitähän lienevät nuo säännöllisen pyöreän pitkulaiset pillerit?

Hetken hiljaaolo paljasti, että niiden tekijä taitaa olla itsekin paikalla. Järvenselillä oli paljon näitä vaellusviettinsä ajamina järvelle tulleita ja kesken uintimatkansa  uupuneita kullanruskeita jyrsijöitä, mutta jokunen niistä oli päässyt rantautumaan saareen.

Nousemalla rantakivien luota hieman ylemmäs  voi päätään kääntämällä nähdä Inarijärven melkein koko komeudessaan. Voi kuvitella vaikkapa olevansa taivaankantta kannattelevan tukipilarin, maailmanpatsaan, juurella. Tällaisessa paikassa ihmisen sisäinen minä  ja mielenrauha vaatii, että hänen tulisi yrittää toteuttaa elämässään jotain hyväksi katsomaansa ylevää tavoitetta, esimerkiksi toimintaa luonnon hyväksi.

 

Makupalat > Makupalat 2011 > Inarijärven rantamaisemissa
backtotop