Tarja Paldanius 15.10.2012
 

Kaksipäinen lunni ja käärmekaulainen karimetso

 

Kahden naisen kuvausretki Varanginvuonolle toukokuussa 2012.

Matkalle varustauduttiin hyvin ja lämpimästi, mutta yllätys oli suuri. Saimme nauttia auringosta ja hyvistä kuvausilmoista koko matkan ajan, mutta viikko on kuitenkin lyhyt aika, sillä kuvattavaa on runsaasti ja eteneminen sen vuoksi hidasta.

Pääkohteena tietenkin Hornoyan majakkasaari, lintukuvaajan pohjoinen paratiisi. Olimme varanneet saarelta yöksi huoneen ja hyvä niin. Lintuja on vallan mahdottomasti ja sen myös kuulee, joten aikaa täytyy varata, jotta pystyy mukautumaan tuohon lintumaailmaan. Säät suosivat myös täällä, jäämeri hymyili tyyneenä ja aurinkoisena.

 

Lunneja ja muita siivekkäitä lenteli tiuhaan tahtiin sinne tänne. Niiden joukosta oli vaikea poimia yksittäisiä lintuja.

 

Nuoret pesimättömät lunnit oleilivat rannan tuntumassa tähyillen merelle. Pariskunnat taas häärivät omiaan pesäluolien edessä.
 

Illalla äänien kakofonia oli valtaisa. Äänten joukosta nousi välillä esille ihan ihmismäisiä huutoja ja parkaisuja. Enpä yhtään ihmettele kertomuksia meriraukoista, jotka hädissään huutelevat.


Lintuja saattoi kuvata tosi läheltä ja joskus sai peräti katsekontaktin, joka tuntui hienolta. Enimmäkseen linnut katselivat poispäin merelle tai kohti laskevaa aurinkoa, jonka heijastuksen saattoi kuvata linnun silmistä.

 

Siinä missä lunnin hellyttävä kömpelyys viehättää, niin karimetsossa kiehtoo sen liskomainen ja salaperäinen olemus.

 

Lumoavan kauniit, vihreät silmät loistavat, tumman, silkinhohtoisen höyhenistön seasta, keltainen suun seutuvilla täydentää värejä.

 

Räpyläjalat ovat myös liskomaiset ja kivikkoisella alustalla ne näyttävät kömpelöiltä, mutta pitävät kuitenkin linnun kiven päällä.

 

Höyhenistö hohtaa metallimaisena ja suomuisena. Katse karimetsolla on kuin iskuun
valmistautuvalla käärmeellä.

Linnuilla oli pesintä aika ja osalla jo haudonta käynnissä. Ihmeen rauhallisesti kuitenkin ihmisiin
suhtauduttiin, korppi sai kuitenkin melkoisen metakan aikaiseksi kun tummana hahmona liiteli
kallion yllä.  Aamulla oli polulle tipahdellut turkooseja, mustapilkullisia munia.

 


 

Aurinko laskee, mutta ei täysin. Nyt on keskiyönauringon hetki, auringon, joka laskee seuraavan kerran, niin milloin?

Hehkuvaa merta vasten piirtyy kaksikko, lunni ja karimetso, tämän saaren kaksi mielenkiintoisempaa lintua.

Makupalat > Makupalat 2012 > Kaksipäinen lunni ja käärmekaulainen karimetso
backtotop