Markku Välitalo 1.2.2013
Palermon syksyä
Viime syksynä (2012) valo tuntui kadonneen kotimaisemistamme. Pilvisten ja sadetuhnuisten päivien lomaan kaipasi hieman toisenlaisiakin olosuhteita. Lokakuun puolen välin paikkeilla päätimmekin tehdä pienellä seurueella muutaman päivän lomamatkan etelän valoon, Sisilian suurimpaan kaupunkiin, Palermoon. Retken yksi tavoitteista oli nähdä saaren kuuluisa tulivuori. Juuri noina päivinä Etna kuitenkin piiloutui pilviverhon taakse eikä sinne järjestetty matkoja. Mutta valokuvaamisen pakkomieltä saattoi hyvin tyydyttää saaren pääkaupungissakin ja sen ympäristössä.
Palermo on noin 700 000 asukaan suurkaupunki. Italialaiseen tapaan liikenne on vilkasta, välillä jopa kaoottisen tuntuista. Onneksi emme vuokranneet autoa. Tuskin olisimme niissä ruuhkissa selvinneet montakaan sataa metriä ehjinä, mutta peruspalermolaiset kaahailivat kaduillaan tottuneesti.
Liikenneruuhkaa taksin ikkunasta kuvattuna
Kun on kasvanut paikalliseen liikennekulttuuriin,
myöhemmin autoilukin sujunee luontevasti.
Katukuvassa näkyi selvästi naapurimaanosan vaikutus. Afrikkalaista taustaa olevia ihmisiä oli paljon, kuka siirtolaisena ja kuka pakolaisena tullut.
"Eteläsatama". Välimeren vaikutus ilmenee Sisiliassa kaikkialla. Palermon satamiin oli kasvanut mastojen metsiä.
Kaupungin luontokohteet löytyivät monista puistoista. Kaikkein mielenkiintoisin viheralue oli eittämättä kasvitieteellinen puutarha (L´Orto Botanico). Usean hehtaarin alue oli ryhmitelty systemaattisiin osastoihin.
Jättiläismäinen fiikus (Ficus magnifolia) näyttävine lankku- ja riippujuurineen
Bambumetsän tiheyttä
Peikonlehti (Monstera deliciosa) hieman suurempana
kuin kodin olohuoneen nurkassa.
Junalla pääsi kätevimmin pieneen naapurikaupunkiin, Cefaluun. Palermon hektisen menon jälkeen elämä tässä pikkukaupungissa huokui toimeliasta rauhaa. Kaupunki on kasvanut La Rocca-vuoren ympärille.
Cefalussa oli vielä aistittavissa keskiaikaista tunnelmaa.
Kun nosti katseensa saattoi nähdä vuorella polveilevan vanhan puolustusmuurin.
La Roccalle kiivettiin kivettyä polkua pitkin. Päivänsini (Ipomoea tricolor) hehkui nousureitin varrella.
Piikkiateria. Vapaana laiduntavat vuohet evästelivät vuoren rinteillä. Turhan vaativia pikkumärehtijät eivät olleet, niille kelpasivat niin havupuun neulaset kuin opuntiatkin.
Kevyt rusketus kasvoilla ja olkapäillä kotiuduimme tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Talvi odotti vielä tuloaan, mutta vuoden loppupuolella saatoimme jo nauttia pakkasista ja kasvavista kinoksista.
