Jaana Paasovaara 15.11.2013

 

Marraskuisia Perämeren rantoja

 

Ensilumi tuli jo lokakuussa, mutta se suli pois. Talvi on antanut odottaa itseään. Elämä Marjaniemen rannoilla on hiljentynyt, hotelli on sulkenut ovensa talveksi ja vierasvenesatama on tyhjentynyt.

 

Muutama lokki kaartelee aallonmurtajan tuntumassa tyrskyjä väistellen. Maisema on tasaisen harmaa ja valo niukkaa.

 

Yksinäinen varis viuhtoo hyytävässä viimassa tasaisin siiveniskuin. Sisulla ja sitkeydellä.

 

Meren rannalla maisema ja valo vaihtuu koko ajan, harmaasta siniseen. Värit ovat marraskuussa vähissä.

Aallot iskevät rantakiviin voimalla.

 

Luotsikutterin on lähdettävä, jossain horisontissa erottuu kaupungin satamaan pyrkivä rahtilaiva.

Luotsivene näyttää välillä häviävän aaltojen alle.

 

Marraskuu on kuoleman kuu; kasvit kuolevat , tulevat martaiksi. Ei kuulu lintujen ääniä, vain aaltojen tasainen iskeytyminen rantaan ja tuulen kahina kuivassa rantaheinikossa.

 

Merivesi on korkealla, aallot peittävät rantapusikot alleen. Korkeiden dyynien takana tuuli peittää jalanjäljet pian hienoon hiekkaan.

Pian viimeisetkin kesäasukkaat ovat lähteneet.

Marraskuu on luontokuvaajalle kuukausista julmin? Harmaita, sateisia, lyheneviä päiviä. Kuvia tulee vähemmän ja lyhyet ohikiitävät valoisat hetket ovat kullan arvoisia.

Makupalat > Makupalat 2013 > Marraskuisia Perämeren rantoja
backtotop