POLKU

Pohjoisen Luontokuvaajat ry

Taisto Niskanen 15.1.2014

 

Pilvitallennusta


Näin talvisen harmaan taivaan aikana on tarpeen palauttaa mieleen kesäisiä näkymiä tuolta yläkerrasta. Jotenkin tuntuu siltä, että pilvet ovat jääneet sivuosaan luontokuvien sisällöstä puhuttaessa. Niinhän aina pakkaa käymään, että mitä paljon on, sitä ei huomata eikä osata arvostaa. Luontokuvissa mielestäni pilvien merkitys korostuu: mitäpä olisi maisemakuvakaan, jos siinä ei olisi pilviä tai niiden kuvajaisia vedessä kertomassa kuvaushetken säätilasta ja tunnelmasta.
Nykyään tietotekniikassa puhutaan pilvipalveluista. Se tarkoittanee, että perussovellukset ja järjestelmät tulevat ns. pilvestä tai että tiedostoja voi tallentaa jonnekin tunnettuun (tai tuntemattomaan) synkronoituun pilveen. Näin vielä nykyaikanakin luontoon liittyviä käsitteitä käytetään hyväksi vertauskuvissa – vai pitäisikö sanoa, että luonto-käsitettä riistetään… Ilmakehän fysikaalisia periaatteita ymmärtävälle pilvet tietenkin kertovat syy- ja seurauskudelman kautta erityisesti säätilasta. Minun kaltaiselleni harrastajalle pilvet näyttävät olevan enemmänkin sanantuojia jostakin kauempaa: ne viestivät tarinaansa avarakatseisille, jotka tarkkailevat niitä kiirehtimättä ja osaavat käyttää mielikuvitustaan lukiessaan niiden muotojen sanomaa. Sitä paitsi tarkkailijan ei tarvitse matkustaa kauas, pilvet tulevat luo. Kauniitakin pilvet useimmiten ovat!

Nämä kuvat olen valinnut esittämään pilvistä joitakin kuvauksellisia vaihtoehtoja, joita olen havainnut istuskellessani laiturilla kesän 2013 aikana.
 


Heinäkuun helteisen viimeisen päivän päätti etelän suunnalta lähestynyt ukkosrintama.


Nämä tanssijat saapuivat näyttämölle ukkosrintaman mentyä muille maille.


Monesti pilvet näyttävät sisältävän muista yhteyksistä tuttua toimintaa. Tässäkin on kuin tulivuoren tai kuumien lähteiden purkauksia!


Inarissa kuvasin värillisiä pilviä alempien tummien pilvien raosta. Väripilvien värit muodostuvat valon sirotessa hyvin pienistä vesipisaroista tai jääkiteistä. Väri muuttuu katselukulman aurinko-pilvi-havaitsija mukaan. Kauneimpia ja kirkkaimpia väripilviä nähdään jääkiteistä muodostuneissa palleropilvissä. Ne näkyvät haloilmiöiden tavoin lähellä aurinkoa, joten niiden havaitseminen helpottuu, kun väripilvien alapuolella on tummia pilviä auringon edessä.


Tässä kumpupilvessä joku tappisilmä katselee alaspäin minun kuvaustouhujani.


Poutapäivän jälkeisenä iltana tyyni järvenpinta peilaa pilvien värin kauniisti esille.


Cirruspilvi eli untuvapilvi on höyhentä muistuttava kuituinen jääkiteistä muodostunut kauniin ilman yläpilvi.


Auringonpaisteessa kuuropilven yläosa näyttää myötävalossa hohtavan valkealta ja varjoon jäävä alaosa tummanharmaalta. Tällöin on usein aamu- tai iltapäivisin näkyvillä myös sateenkaari eri muodoissaan. Pääsateenkaaren värit syntyvät, kun pisaroiden sisällä yhden kerran heijastunut valo taittuu ulos pisarasta (aallonpituuksien eri taitekerroin aiheuttaa värit). Jos valo heijastuu pisaroiden sisällä kaksi kertaa, syntyy sivusateenkaari, jossa värit ovat pääsateenkaareen verrattuna päinvastaisessa järjestyksessä (näkyy huomattavasti himmeämpänä).


Inarin korkeudella illan viileys nostattaa järvelle sumun jo elokuussa. Sekoitussumu syntyy maalta virtaavan lähes kastepisteeseen jäähtyneen ilman sekoittuessa järven pinnan yläpuolella kostean, mutta lämpimämpänä pysyneen ilman kanssa (sekoittunut ilma saavuttaa kastepisteen). Horisontin takaa tulevat auringonsäteet saavat puhtaassa ilmassa pilvet loistamaan upeasti sumun takaa.



Valaisevat yöpilvet (loistavat yöpilvet) esiintyvät avaruuden rajoilla - keskimäärin 82 kilometrin korkeudella. Niitä näkyy Suomessa lähinnä kesä-, heinä- ja elokuussa, kun aurinko on noin 4–16 astetta horisontin alapuolella. Jotta ne näkyisivät, taivaan on oltava riittävän tumma ja auringon on vielä paistettava niihin. Kun aurinko on alle 4 astetta horisontin alapuolella, taivas on vielä niin vaalea, etteivät yöpilvet näy. Toisaalta kun aurinko on yli 16 astetta horisontin alapuolella, se ei enää yllä valaisemaan yöpilvien korkeudelle. Jääkiteistä muodostuneista yöpilvistä heijastunut valo on polarisoitunutta. Polarisaatiosuodattimen avulla voi siten tarkistaa, onko kysymyksessä ns. valaiseva yöpilvi (tavallisten pilvien kirkkaus ei muutu suodinta käännettäessä). Kuva on otettu 15.8 klo 1.54 kesäaikaa.


Luontovalokuvaajankin kannattaa välillä rauhoittua, katsella hieman yläviistoon ja antaa tuulen tuoda!

Makupalat > Makupalat 2014 > Pilvitallennusta
backtotop