Raija Väyrynen 15.9.2015

 

Ristihämähäkki ja riippuhämähäkki

Hämähäkit (Araneae)  on ristiriitaisia tunteita herättävä niveljalkaislahko. Niihin liittyy tarinoita ja uskomuksia alkaen kreikkalaisen mytologian taitavasta kutojasta, Arakhnesta, jonka Pallas Athene kateuksissaan muutti hämähäkiksi.

Hämähäkkilajeja on Suomessa lähes 650. Tänä kesänä olen tutustunut niistä kahteen, aitoristikkiin (Araneus diadematus) ja kolmioriipukkiin (Linyphia triangularis).  Ristihämähäkit kutovat säännöllisiä, kauniita ratasverkkoja kun taas riippuhämähäkit kutovat sotkuisen näköisiä mattomaisia pyyntiverkkoja. Molemmat verkot ovat lentävien hyönteisten pyydystämiseen tarkoitettuja.

 Aikuisen aitoristikin verkossa on noin 30 sädelankaa, saalistaan se voi odottaa verkkonsa keskustassa jopa vuorokauden. Naaraat rakentavat kesäaikaan verkkojaan yhden päivässä läpi elämänsä koiraat vain sukukypsyyteensä asti, koska täysikasvuisina koiraat eivät ruokaile. Pyyntiverkon pyyntiominaisuudet huononevat vanhetessa, joten uusi verkko on kudottava senkin takia. Verkko on kierrätystavaraa ja hämähäkki purkaa ja syö vanhan verkkonsa. Suomessa on 33 ristihämähäkkilajia.

Riippuhämähäkit ovat Suomen runsaslajisin alaheimo. Niiden määrästä saa kesän lopulla hyvän käsityksen kasteisena aamuna pelloilla ja niityillä. Silloin niiden verkot erottuvat hyvin kasteen ansiosta. Riippuva verkko toimii siten, että hyönteinen törmätessään estelankoihin putoaa matolle, jolloin alla vaaniva hämähäkki ryntää tappamaan saaliin ja imee sen kuiviin. Yleisin laji on kolmioriipukki, jonka naaras kutoo pyyntiverkon, koiras puolestaan asettuu taloksi soidinmenojen ajaksi naaraan verkolle. Suomessa on 280 riippuhämähäkkilajia.

Hämähäkkien verkot ovat kuvauksellisia kasteen pisaroimina tai aurinkoisena iltapäivänä vastavalossa spektrin värejä heijastavina säikeinä.

 


 


 


 


 


 

 

 

Makupalat > Makupalat 2015 > Ristihämähäkki ja riippuhämähäkki
backtotop