Petri Puurunen 1.2.2016
 

Jääkenttien valoa

Joulupäivän sääennuste lupasi Perämeren alueella kovaa myrskytuulta ja lähes puolitoista metriä normaalia korkeampaa merivettä. Ennuste ei aivan pitänyt paikkaansa mutta rajut olosuhteet aiheuttivat kumminkin 
sen että Oulun seudun merialueen parikymmensenttinen jääkansi hajosi, kasautui tuulen mukana kareille ja paikoin työntyi pitkän matkaa rannoille.

  Kävin kuvaamassa maisemaa muutamaan otteeseen sekä päivällä että yöllä. Ensimmäisellä kuvauskerralla olin liikkeellä yöaikaan täsmäyttäen kuvausajan kuun nousuun. Hetken aikaa olivat revontuletkin näkösällä.

    Paikoitellen jääkasat olivat silmämääräisesti arvioiden 4-6 metriä korkeita. Päälle pääsi kipuamaan kun varovasti liikkui; kenkä kumminkin painui jokaisen askeleen alla jäämurskan sekaan  jääden muutaman kerran kunnolla jumiin. Vaikka pakkasta oli kymmenkunta astetta oli sulaa vettä paikoitellen veden päällä ja äänistä päätellen jäälohkareet ja –kasat liikkuivat koko ajan. Varovaisuutta tarvittiin.

   Viimeisen kerran kävin valoisan aikaan. Jääkasat näyttivät  painuneen eikä näkymä ollut enää niin dramaattinen kuin kuutamossa. Myös merivesi oli laskenut joten osa jääkannesta oli tyhjän päällä. Tammikuun puoleenväliin mennessä jääkasat olivat painuneet jo merkittävästi ja tuiskuttanut lumi peittänyt muodostelmia.

 


 



 







 

Makupalat > Makupalat 2016 > Jääkenttien valoa
backtotop