Jaana Paasovaara 15.4.2016
 

Luontokuvaajan huhtikuu

Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Se tulee joka vuosi ja yllättää. Pitkän pimeän talven jälkeen valo on jotain ihmeellistä ja äänimaailma muuttuu tyystin: ilma on sakeanaan viserrystä ja siipien iskuja. Joka puolella alkaa tapahtumaan - yhtä aikaa! Luontokuvaajariepu yrittää revetä joka paikkaan.

(Saat kuvat avautumaan klikkaamalla isommiksi)


Teerien soitimella pitää olla valmiina kuvaamaan karkeloita jo ennen auringonnousua.

 


Lapinpöllöt ovat päiväaktiivisia ja lumen valossa studiovalaistus on parhaimmillaan. Saalistus ei aina suju suunnitelmien mukaan ja niinpä tämäkin mielensäpahoittaja jäi hangelle mököttämään.

 


Menestyminen on sitä, että jatkaa epäonnistumisesta toiseen menettämättä innostustaan - koskee niin lapinpöllöä kuin kuvaajaakin. Pitää vain jatkaa, yrittää uudestaan ja uudestaan.

 


Meri alkaa sulamaan. Iltaruskon värit ovat voimakkaat ja niitäkin pitää olla kuvaamassa.

 


Pilvisen päivän ilta hohtaa sinisenä.

 


Huhtikuiset revontulet pitävät kuvaajan liikkeellä myös yöaikaan ja koska vuori ei tule kuvaajan luokse, niin kuvaajan piti mennä vuoren luokse. Tällä kertaa vuoret olivat tosin ahtojääkasoja, eivät sen suurempia.

 

Huhtikuu on suloisen julma, koska kuvaajarievun univaje senkun kasvaa. Mutta kuvaajat ehtivät nukkua sitten taas talvellakin, talviunta.

Makupalat > Makupalat 2016 > Huhtikuu - kuukausista julmin?
backtotop