Markku Välitalo 16.5.2016
 

Inarin kevättä

Olen kulkenut Inarilla yli neljänkymmenen vuoden ajan ja käynyt Parran mökillä muutaman kerran myös vapun tienoilla. Yleensä toukokuun alussa alueella on ollut vielä hyvinkin talviset olosuhteet. Joskus rantamaita on hallinnut miehen askellusta kantava hanki ja itse järvi on lepäillyt metrisen teräsjääkannen alla. Tämän kevään Inarin retki ajoittui toukokuun toiselle viikolle.

   Oulusta lähtiessämme koivuissa näkyi jo aavistus vihreää. Ensimmäiset lumilaukut ilmestyivät tienlaitamille vasta Sodankylän jälkeen. Saariselän tunturien pohjoisilla rinteillä olisi taitava hiihtävä voinut kenties löytää vielä lumisohjoisia reittejä lylyjensä alle, mutta tunturikerot ylitettyämme palasimme taas lähes lumettomaan maisemaan.

    Kun laskeuduimme Menesvaaran kuvetta Nangunvuonon rannalle, paljastui epäuskottava näkymä. Jäät olivat häviämässä Lapin merestä. Mustan ja harmaan sävyt hallitsivat järven värimaailmaa. Paikoin tumman sulaveden laikut väreilivät illassa. Vain kelkkareitit risteilivät siellä täällä valkeina juovina harmaaksi sulaneessa pinnassa muistuttaen ihmisten talvisista toimista. Pilkkimisen saisi unohtaa - jäälle ei olisi jalkamiehellä asiaa. 

(Saat kuvat avautumaan klikkaamalla isommiksi)



Meneslahden pohjukkaan raivattiin veneen mentävä reitti ja sulapaikkaan laskettiin muutama verkko odottamaan muonatäydennystä. 

Alkuviikon aurinko porotteli pilvettömässä sinessä. Oli lähes tuuletonta. Sää helli mökkiläisiä. Pajut kukkivat ja suojaisilla paikoilla koivun silmut turposivat lapinmyyrän korvalehtien kokoisiksi. 

Tähän vuoden aikaan säännösteltyjen järvien vedenpinta on alimmillaan. Liejurannat tarjosivat monenmoista herkkua kahlaajille ja pikkulinnuille. Lirojen keväinen kiihko purkautui välillä paritteluksi.





Telkkien koko Euroopan kannasta pesii Suomessa n. 40 prosenttia ja se on yksi Suomen ns. vastuulajeista. Siipien vingunta sai kuvaajan odottamaan linnun laskeutumista sulaveteen nopeasti kyhätyn kojun eteen. Parit olivat muodostuneet. Koiraan soidinmenoihin kuuluu pään nakkaaminen taaksepäin. Pahaa teki. Juuri tuollaisista liikkeistä fysioterapeuttini on minua varoitellut. 

Isokoskeloita näkyi moniakin paria. Kojun editse ui kaksi tavallista sinisorsaakin, ihan vain poikaparina. Uivelo oli näkemistäni linnuista arktisin ja harvemmin nähty. Pariskunta viivähti hetken kojuni edustalla. Koiras on huomiota herättävän valkoinen. Se on usein mainittu Suomen kauneimmaksi linnuksi. Naaraskin on kaunis väritykseltään. Se muistuttaa jonkin verran telkkätyttöä. Joskus lajien on todettu jopa pariutuneen. 

Varhaisen aamun tunteina emonsa vieroittamaksi joutunut hirvenmullikka etsiskeli evästä rantojen koivikosta. Hieman tomppeli tuollainen nuori vielä on. Ei se edes huomannut muutaman kymmenen metrin päässä lymyilevää aamukuvaajaa.

Päivät kuluivat kuin telkänsiivillä. Puolen viikon maissa alkoi tuulla. Satelikin, mutta yhtä kaikki Inari vapautui vauhdilla puikkoutuneesta jäästään. Kaakko ajeli mustat sohjot lahden pohjukkaan, johon ne sitten pikkuhiljaa sulivat. Viimeisenä iltana saattoi ihastella Menesvaaran heijastumaa täysin sulasta vedenpinnasta. 

Makupalat > Makupalat 2016 > Inarin kevättä
backtotop