Tarmo Auvinen 29.12.2019

KIHELMÖIVÄN KYLMÄÄ

(KLIKKAA KUVAA ISOMMAKSI)


 

Nenänpäätä kihelmöi. Otan käden pois lämpimästä kinttaasta ja lämmitän
kämmenellä nenääni,
samalla katsellen jään reunalla istuvaa koskikaraa.


 



Liki -37 asteen pakkanen ei näytä hetkauttavan koskessa pulikoivaa
koskikaraa, kameran akku sen sijaan alkaa osoittaa jo hyytymisen merkkejä.
Kaivelen useiden vaatekerrosten alta uuden akun ja vaihdan sen kameraan.
Kamerassa ollut akku pääsee vuorostaan lämmittelemään.




 


 

Pakkanen tuntuu yhä kiristyvän. Koskikarakin täytyy kipittää hetkeksi
"lämmittelemään" pieneen lumiluolaan.




 

Tällä kertaa saan valita Käylänkosken partaalta jalustan paikat ihan
vapaasti, muita kuvaajia ei näy.




 


 

Muutaman tunnin kuvaus session jälkeen olen jo aikeissa  lopetella kun
havahdun kahden nappisilmän tuijotukseen.
Kauan ei vastarannalle äänettömästi ilmestynyt saukko suvaitse
kuvattavana olla vaan sujahtaa sulavasti jään alle näkymättömiin.

 


 

Kameran kanssa kosketuksiin joutunutta nenänpäätä kihelmöi entistä
enemmän ja aurinkokin alkaa painua mailleen, joten on minunkin aika
jättää koskikara jatkamaan rauhassa touhujaan. Autossa vilkaisen
kasvojani taustapeilistä. Valkoinen läntti nenänpäässä kertoo ettei
tästäkään reissusta vaurioitta selvitty.

Makupalat > Makupalat 2019 > Kihelmöivän kylmää
backtotop