Juha Ollila 21.5.2020

VIIRUPÖLLÖT

Aikoinaan Limingassa asuessa jo iski jonkin sortin pakkomielle löytää viirupöllön pökkelöpesintä omakohtaisesti. Lukuisia pönttö- tai haukanpesäpesintöjä tulikin tietooni vuosien varrella. Yksi pöllöpari aloittikin pesinnän haapapökkelöön Revonnevan kupeella, mutta pesintä keskeytyi jostain syystä.

Muutettuani Muhokselle, kiertelin sopivia paikkoja ja kaivelin pökkelöiden päitä pöllöille sopiviksi. Vihdoin yhtenä keväänä tärppäsi. Pöllöpari pesi ja saivat maastoon kaksi poikasta. Kuvasin pöllöjä n. 2 kk intensiivisesti. Seuraavana keväänä menin tarkastamaan kyseistä pökkelöä ja näky oli masentava. Pöllönaaras oli kuopinut pökkelönpohjaa ja muninutkin yhden munan. Pökkelön reuna oli murtunut ja muna pyörähtänyt maahan. No, mieleeni tuli tarkistaa läheisellä hakkuuaukealla sijaitseva koivupökkelö. Astellessani aukion reunaan, näin jo kaukaa naaraan pyrstön tököttävän pystössä tuohen reunaa vasten. Kyseessä oli ilmeisesti sama pari, koska välimatkaa pesäpaikoilla oli vain n. 500 metriä.

Tästä alkoi valmistelut kuvausprojektiin. Tein kotipihalla elementtityylisen, kuvauspaikalla koottavan tornin, jotta saisin kamerani samaan tasoon kuvattavien kanssa. Kävin haudonta- aikana kuvaamassa muutaman kerran pieneltä rakennustasolta, jonka kiikutin kainalossa paikalle ja pois. Ilmojen lämmettyä vein tornitarpeet paikalle ja avustajan kanssa se pystytettiin myöhemmin. Ilmeisesti naaras oli jo tottunut touhuiluun ja ei poistunut pesästä tornin pystytyksen aikana.

Ensimmäiset kuvauskerrat tornista olivat kuvallisesti aika köyhiä. Koiras toi ruokaa ehkä kerran tai pari yön aikana. Naaras kävi kerran yössä pois pesästä, ehkä tarpeillaan ja ”jaloitellakseen”. Naaraan poissaoloaika vaihteli puolesta tunnista, kahteen tuntiin. Juniorin kans istuttiin ilta kahdeksasta puoleen yöhön tornissa, jonka jälkeen vein hänet farmariautoon tehtyyn vuoteeseen nukkumaan. Lepäsin itsekin tunteroisen samalla. Sitten taas torniin ja aamulla kuuden aikaan kotiin nukkumaan.

Varsinaisen kuvaamisen makuun pääsin, kun poikaset kasvoivat isommiksi ja ruokaa tuli pesälle tiheämpään tahtiin. Poikasten edelleen kasvaessa, naaras lopettaa niiden lämmittämisen ja osallistuu itsekin ruuan hankintaan. Pesinnän loppuvaiheessa odotin, että saisin poikasten pesästä hyppäämisen tallennettua muistikortille. Viimeisenä kuvausaamuna merkit oli selvät, että nyt lähdetään. Emot kutsuivat poikasia ja jälkikasvu räpiköi pesässä. Kiersivät pökkelön reunaa ja hahmottelivat etäisyyttä maahan. Odotin aamu seitsemään, mutta poikaset alkoivatkin nukkumaan. Poistuin paikalta ja ajattelin, että ens yönä saan tavoittelemani kuvat. Päivällä herättyäni lähdin kuitenkin käymään paikalla ja kuten arvelinkin, pesä oli tyhjä. Seuraavana yönä kävin löysin rantein etsiskelemässä poikasia, mutta en niitä enää löytänyt.

Tämän jälkeen ei tuolla seudulla ole ollut pesintää tai sitten ovat vaihtaneet paikkaa, joka ei ole tiedossani? Elikkä projekti jatkuu vielä.......

 

KLIKKAA KUVAA ISOMMAKSI
 

Naaras hautoo räntäsateessa

 

Naaras tulee pesälle tarpeiltaan

 

Koiras tuo myyrää. Pesälle tulo noudatti aina samaa kaavaa. Mahdollisimman matalalla liitäen ja lopussa jyrkkä nousu pökkelölle. Tällä tyylillä vältetään pesän paljastuminen ulkopuolisille.

 

Koiras on tuonut myyrän. Naaras väistää, ettei vahingoitu nopeasssa tilanteessa. Tässä kuvassa ei näy, mutta saaliin tuontitilanteissa naaraalla on aina vilkkuluomet kiinni.

 

Naaras ottaa myyrän vastaan.


 

Sammakko oli varsin tyypillinen saaliseläin.

 

Poikaset tekevät lähtöä.

 

Projektin päätöskuva.
 


 

Makupalat 2020 > Viirupöllöt
backtotop