Pia Nissinen 15.6.2015

 

Minun kevääni

Mistä teille kertoisin, kuvia näyttäisin? En ole bongaillut lintuja, ei ainoatakaan elollista otusta poluillani ole vastaan tullut. Tai jos onkin niin pelästyneenä ovat nopeasti ohi kiitäneet tai juosseet.

Kyllä, olen nautiskelija. Syön silmilläni kun pääsen meren rantaan ja veden äärelle. Katselen taivaan sävyjä, pilvien muotoja. Omia kuvia selatessani sen tulin huomaamaan, sielunmaisemaani kuuluu vahvasti valo, kaikkine eri sävyineen. Katse on ollut suunnattuna enimmäkseen taivaalle.

Kevääni on ollut väri- ilottelua!

 


Meren jäällä seuraamassa, miten ympäristön sävyt muuttuvat auringonpimennyksen aikana. Dramaattinen kokemus.


On ahvenien kutuaika. Pilvet vyöryivät tummina ja uhkaavina. Ei hätää, vielä kantaa jää.


Vaikka tuuli puhaltaa kylmästi, taivaan sävyt lämmittää...ainakin kuvaannollisesti.


Jälleen meri kutsuu kulkijaa. Lintutornissa lintubongari bongailee siivekkäitä, minä taivaan tulia.


Nöyrät kaislat. Kauempana näkyy jo avointa merta. Jään reunalla sorsapariskunta kävi neuvotteluja perheenperustamisesta.


Kylmä kesä ajoi meidät hakemaan hetkellisesti lämpöä etelästä. Jyväskylässäkin kauniit värit, sama taivas sama maa.


Vihdoinkin koitti kesäkuu ja kutsu kuului Koillismaan suunnalta.


Täysi hiljaisuus. Syvä huokaus, tässä haluan viipyä. Ohikiitävä hetki, joka ei tule takaisin.

 

Kesän edetessä kameran suunta on tästä lähtien alaspäin. Kasvimaailmaan keskittyy hän seuraavaksi, ja toki seuraan myös eläinmaailmaa mutta minun harmikseni ovat liian vikkeliä kuvattavaksi.

 Polut vievät meitä sinne ja tänne, jossakin ne tuppaavat myös kohtaamaankin toisensa. Valitaan vaan se oikea polku. Nautinnollista kesää kaikille polkulaisille.

 

 

Makupalat > Makupalat 2015 > Minun kevääni
backtotop