Markku Välitalo   Inarijärvi.
Inaria kiertämässä

 

 
Tuokiokuvia viikonmittaiselta venematkalta 'Lapinmeren' eri kolkilta, sydänkesällä, kun korkeapaineen tuoma helle työntyi Suomen pohjoisimpaan perukkaan saakka…

Pikku-Roiro. Juhannuksen jälkeen Inari hellii kulkijaansa, suo matkalaiselle suojaisan lahden poukaman. Ympärillä levittäytyy ikiaikainen erämaa vanhoine petäjineen, keloineen, maapuineen… Läheiseltä suolta tulvii huumaava suopursujen tuoksu.

Vasikkaselkä ja Söimin saaret. Pehmeäpiirteisiä kallioita, jäätikön hiomia, toistuvien tyrskyjen silittämiä. Keskikesän helteellä ei voi ymmärtää kasvillisuuden karuutta, kun leppoisa etelätuuli saa aikaan vain väreilyä kristallinkirkkaan veden pinnassa. Mutta ollapa täällä myöhään syksyllä Vasikan aaltojen vyöryessä hyisinä rantaan tai pohjoisen tuodessa mukanaan ytimiin pureutuvan kylmyyden.

Kasarinselkä, Nilisaari. Tämä kummallinen sääsketön kesä antaa mahdollisuuden nukkua taivasalla. Saaren pohjoiseen viettävällä rinteellä voi makuupussin aukosta ihastella unisin silmin kesäyön aurinkoa. Yhden aikaan yöllä, kun aurinko on alimmillaan, kuvaajaminä valpastuu, valottaa muutamia ruutuja ja nukahtaa taas onneensa.

Pielpavuonosta luoteeseen, kolmen kilometrin patikoinnin jälkeen löytää kulkija Pielpajärven kirkon. Paikka on muinainen inarilaisten talvikylä – markkina- ja kokoontumispaikka. Sinne rakennettiin Inarin ensimmäinen kirkko. Keskellä erämaata voi aistia jotain vanhasta lappilaisesta kulttuurista. Tähän aikaan kirkkokentän valtiaita ovat juhannuskukat, kullerot.

Ja matka jatkuu… Ukonkivi, Jääsaaret, Nanguvuono…