Riitta Mäkelä   Seurasaari, Helsinki.
Seurasaaren talvea

Tammikuun alku 2002 oli paljon leppeämpi kuin vuotta myöhemmin. Seurasaaren luonto oli täynnä vastasatanutta nuoskalunta. Vasta muutama ulkoilija oli ennättänyt tähän hiljaisuuteen ja raikkauteen. Aurinko ei näyttäytynyt, mutta kaikkialla oli lumen valoa.


 
Ruovikko sillankorvassa otti tulijan ystävällisesti vastaan. Taipuneiden röyhyjen päällä oli valkoiset lumimyssyt.

 
Joulun aika viipyi vielä saarella. Luonto ennakoi kuitenkin kevättä; jokajouluiset kuuset ja kranssit saivat tuntea valkoisen kosteuden. Lumi korosti Antintalon ikkunoiden puitteita. Ja punamullattujen hirsikerrosten väliin oli jäänyt valkoisia lumiviivoja korostamaan tämän satakuntalaisen mahtitalon pituutta.

Mutta katoksen alla, vanhan vilja-aitan ovella joulu oli vielä läsnä toivottamassa hyvää seuraavaa satovuotta.

Etsin saarelta tammea, Eestin tammea. Löysinkin, muttei se ollut tämä graafisesti ilmeikäs puu, jolla oli runsaasti tilaa ja avaruutta levittää oksiaan.