Pertti Väyrynen   Saana, Enontekiö.
Saanan polku 2004

Kiipeän jo neljäntenä vuonna keskikesällä Saanan dolomiittirinteille ihailemaan ja näpsimään kuvia tunturin kukkaloistosta. Joka vuosi on tuonut yllätyksiä mukanaan. Tämän kertainen on kuitenkin hätkähdyttävin. Tunturikoivut ovat lehdettömiä.

 
Tunturimittarin toukat ovat valtavana massaesiintymänä syöneet Pohjois-Ruotsin, -Norjan ja Suomen käsivarrenlapin tunturien yläkoivikot lähes pienimpiä taimia myöten.

 
Koivun loputtua muut lehtipuut ja varvut ovat haapaa lukuunottamatta kokeneet saman kohtalon. Verkkolehtisestä pajustakin on tullut 'verkkopaju'.

Sinirinnan jälkeläisille sensijaan on tarjolla yltäkylläinen ruokapöytä.

Saanan pahdanalainen koivikko on palautumassa viime sotien aikaiseen aukeaan asuunsa, mistä se taas ihmisiässä kasvaa reheväksi tunturilehdoksi.

Mutta yläpuolisella tunturiniityllä elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kurjenkanervat ja tunturikohokit ovat täydessä kukkaloistossaan.