| Harri Pulli |
Karhusuo, Haukipudas. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tapoihini kuuluu huhtikuinen suoretki, viimeisten lomien ja lumien aikaan. Usein retki suuntautuu Litokairaan; tällä kertaa kohteena oli kotokunnan takamaiden luonnontilaisen oloiset rippeet, Karhusuon suojelualue ympäristöineen.
Ilta- ja aamuauringossa reunarämeen männyntarrit olivat parhaimmillaan. Hanki kovettui silloin miltei jalkamiehen kantavaksi, vaan ei ihan.
|
|
|
|
| Ympäröivillä kivennäismailla köllötti useita suuria siirtolohkareita. Muutenkin maasto oli poikkeuksellisen rikkonaista. |
|
|
|
| Iltasella viritin hangelle matalan kojun kurkiparin suosiman suoniityn reunaan. Päivällä aurinko lämmitti lumen vedeksi ja jouduin poistumaan ennen aikojani. |
|
|
|
|
|
|
Erämaailluusion tuhosi tehokkaimmin pohjoisosan korkean kummun hakkuu. Suosaarekkeissa näkyvyys on rajatumpi ja tunnelma rikkumattomampi. Puusto oli pääosin kuusta, paikoin haapaa, karummat saarekkeet mäntyä.
|
|
|
|
Karhuja Karhusuolla.
Liikkuminen oli helpointa suksin myös vetisillä alueilla. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
