Harri Pulli   Karhusuo, Haukipudas.
Kevättä Karhusuolla

Tapoihini kuuluu huhtikuinen suoretki, viimeisten lomien ja lumien aikaan. Usein retki suuntautuu Litokairaan; tällä kertaa kohteena oli kotokunnan takamaiden luonnontilaisen oloiset rippeet, Karhusuon suojelualue ympäristöineen.

Ilta- ja aamuauringossa reunarämeen männyntarrit olivat parhaimmillaan. Hanki kovettui silloin miltei jalkamiehen kantavaksi, vaan ei ihan.


 
Ympäröivillä kivennäismailla köllötti useita suuria siirtolohkareita. Muutenkin maasto oli poikkeuksellisen rikkonaista.

 
Iltasella viritin hangelle matalan kojun kurkiparin suosiman suoniityn reunaan. Päivällä aurinko lämmitti lumen vedeksi ja jouduin poistumaan ennen aikojani.

Erämaailluusion tuhosi tehokkaimmin pohjoisosan korkean kummun hakkuu. Suosaarekkeissa näkyvyys on rajatumpi ja tunnelma rikkumattomampi. Puusto oli pääosin kuusta, paikoin haapaa, karummat saarekkeet mäntyä.


 
Karhuja Karhusuolla.
Liikkuminen oli helpointa suksin myös vetisillä alueilla.