Markku Välitalo   Korouoma, Posio.
Neljä retkeä Korouomaan
Pohjois-Posiolla kymmenen kilometriä pitkä ja satoja metrejä leveä Korouoman kanjoni repeää yllättäen vaeltajan eteen muutoin loivasti kumpuilevassa maastossa. Kalliojyrkänteistä voi aistia vielä satojen miljoonien vuosien kuluttua rotkolaakson väkivaltaisen synnyn. Jääputouksineen, lukemattomine pikkupuroineen ja vanhoine metsineen kanjoni tarjoaa luonnossa liikkujalle ehtymättömästi elämyksiä vuodenajasta toiseen.


 
Tammikuu
Aurinko ei juuri nouse taivaanrannan yläpuolelle. Pilvisellä säällä keskipäivän hetkikin on vain sininen hämärä. Kanjoni uinuu kasvavan lumipeitteen alla. Lapintiainen rapistelee kuusen kätköissä, kelo natisee toista vasten, aihki paukahtaa pakkasen kourissa. Erämaan rauha hellii kulkijaa…

 
Maaliskuu
Yhä korkeammalle kipuava aurinko saa aikaan eteneviä kevään merkkejä. Puroihin ilmestyy solisevia sulakohtia ja pälvet laajenevat aurinkoisilla rinteillä. Keskipäivällä varjoon jäävä lounaan puoleinen rinne on kuitenkin edelleen luminen. Suurin jääputouksista sinnittelee lämpenevässä keväässä pitkään, ehkä kesäkuun puolellekin.

 
Toukokuu
Lukuisat Korouomaan laskevat purot ryöppyävät sulamisvesistä. Yöllinen pakkanen saattaa taikoa mielikuvituksellisen näköisiä jäämuodostumia pienten putousten reunoille. Se on kertakäyttötaidetta, toukokuun aurinko sulattaa ne ja saattelee matkalle Korojokeen.

 
Kesäkuu
Kasvukausi vahvistaa otettaan. Purojen varsilla talven yli levänneet maavarret aukovat silmujaan. Solut jakautuvat yhä kiihkeämmin. Sama ihme tapahtuu vuosi toisensa jälkeen. Saniaiset kiertyvät kesään…