Pertti Väyrynen   Suurtunturit.
Keijuja ja menninkäisiä jättiläisten harteilla

 
Tunturikohokki, Silene acaulis, vapaasti suomennettuna Varreton Velho on varreltaan vain parisenttinen, mutta yksittäisten kasviyksilöiden muodostamissa mättäissä voi olla kukkia sadoittain. (Kuvaa manipuloitu kolmesta otoksesta yhdistämällä, jolloin terävyys n. 20 sentistä äärettömään).


 
Kiirunankello, Campanula uniflora, on kellojen suvun pienin keijukainen ja nimensä mukaisesti yksikukkainen.

 
Todellinen lilliputtikaunotar on kylmissä jäätikköpuroissa viihtyvä purorikko, Saxifraga rivularis, vapaasti suomentaen Puroissa elävä kivensärkijä. Jäätävän kylmässä vesipärskeessä pölytys ja siemententuotto ovat usein satunnaista, joten se lisääntyykin etupäässä itusilmuilla ja juurakkoa kasvattamalla.

 
Suurtuntureiden nimekkäin tähti on Lapinvuokko, Dryas octopetala, joka on antanut nimensä sille jääkauden loppujaksolle, dryas-kaudelle, jolloin esimerkiksi Salpausselät muodostuivat.


 
Napa- ja vaivaispaju.