Tuula Välimäki   Oulu, Tuira
Joulun valoa etsimässä talvipäivän seisahtuessa
 
Lähdin joulukuun pimeimpään aikaan etsimään valon pilkahdusta luonnon näyttäessä kauneimpia kasvojaan. Pakkasta oli lähes 20 astetta. Työpäivä kun oli, käytin työmatkani ja lounastaukoni tähän. Pelkäsin, että kaunein maisema ehtii lähteä tuulen mukaan joululomani aikana. Menin ensin työmatkallani pilkkopimeässä Oulussa Oulujoen varteen. Luonnonvaloa ei tosiaankaan ollut.


 

 
Sitten päivällä lounastauollani ajoin ensin Erkkolansillan kupeeseen.

 

 

 
Siitä jatkoin matkaani Tuiran uimarantaan. Sieltä löysin valon kajastusta puiden latvoista.
 
Viimeinen pysähdykseni oli Merijalin rannassa. Siinä sitten viimeistä kuvaa ottaessani, muistikorttini sanoessa slik ja näppini ja korvani ollessa jo aivan jäässä, valo alkoikin tanssimaan puun huurteisissa oksissa, sen kadotessa hetken päästä ja päivän alkaessa taas pimenemisen.



 
Eikä joululomalla tosiaankaan aurinkoa ole näkynyt kuuran huurtamassa maisemassa, tuulen ja lumisateiden viedessä kauniit huurut pois. Tosin tästä se päivä alkaa pitenemään ja valoa tulvii päivä päivältä enemmän, mutta kauniit huuruiset maisemat ovat kiireiden vuoksi tavoittamattomissa joitakin viikkoja.

Kannattaa tarttua hetkestä kiinni !