Raimo Hämeenaho   Syltefjord, Norja.
Mieleen painunut kuvausretki

 

 
Heräsimme usvaiseen aamuun Jäämeren rannalla Syltefjord-stauranilla. Leiri kivirakassa 220 m korkeudella jäämeren mainingeista. Päivän tavoite suulien kuvaaminen. Suulat pesivät Syltefjordin lintuvuorten kupeessa jäämerestä sata metriä nousevan erillisen kivipaasin huipulla. Erikoista oli että sata metriä korkean kivipaasin huipulle kuvaushollille pääsemiseksi oli laskeuduttava 120 m alaspäin.

 
Eikä lasku ollut helppo. Ainoassa kelvollisessa laskeutumispaikassa ensimmäiset kolmekymmentä metriä oli jäätikköä. Sidoimme köyden sylinkokoisen kiven ympärille ja iskimme sen jäätikön ja kallion väliin. Noin 60-70 astetta kaltevan rinteen jäätikköosuuden laskeuduimme kuvauskamoineen köyden varassa. Suulakallion huipun korkeuteen laskeuduimme jyrkässä kivilouheikossa varoen aiheuttamasta kivivyöryä jonka mukaan joutuminen olisi tiennyt tuhoa. Lintuvuoren seinämässä oli kieleke minne johti saappaanterän levyinen reunus ja siitä oli mentävä. Kielekkeellä maatessa oli huikaiseva tunne kun alla sata metriä tyhjyyttä ja kivilouheikko.

 

Näkymä oli upea kun suulia liiteli taivaalla mistä ne syöksysukeltivat jäämeren aaltoihin kalojen perään. Suulakallio oli noin 30 m etäisyydellä kuvauskielekkeestä jököttäen vinossa kuin Pisan torni. Suulayhdyskunta pesi vinon paasin laella ja alempana seinämillä pesi pikkukajavia, etelän- ja pohjankiisloja. Oli nautinnon paikka ja filmiä kului erinäisiin suulanäkymiin. Kuvauskielekkeeltä poistulo oli tuskaisaa kun tuntui ettei saappaan levyiseen ramppiin sovi askeleet millään ja alla oli sadan metrin pudotus. Pystyjyrkästä kiviseinästä ei saanut otetta ja toisessa kädessä oli vielä kamerajalusta sekä selässä kameralaukku. Uhkaavasta tilanteesta selvittiin. Sitten hikinen nouseminen jyrkässä kivilouheikossa jäätikön reunalle. Oli käsivoimat lujilla kun kiskoi itsensä ja kuvauskamat köydessä jäätikössä ylös. Kun leirissä pesi vielä reissun hiet lumisulapurossa ja sai syödäkseen niin kyllä uni maistui untuvapussissa.