Harri Pulli   
Metsomailla

Kahakat ja koppelot esiintyivät näköpiirin rajamailla.

Saavun metsokummuille turhan myöhään, onneksi koju odottaa valmiina ja kutsuvana. Sukset ja ahkio piiloon, kuvausvälineet ja muut varusteet sisään. Jalkineet suuaukon pieleen, makuupussi pakkauksestaan ja reppu sopivasti käden ulottuville. Kahteen kuvausaukkoon virittelen rungot ja optiikat, toiseen tulee 300 mm ja toiseen 180 mm.

Istahdan kurkkimaan ja kuulostelemaan. Metsoja voi rymähdellä iltasella soidinalueen puihin. Maasto on mukavan kumpuilevaa, kuusta ja isojakin mäntyjä, lunta vielä runsaasti. Metsot pysyttelevät poissa. Hämärän myötä kiristyvä pakkanen karauttaa kostuneeseen selkämykseen. Ujuttaudun makuupussin viettelevään lämpöön ja annan unelle vallan.

Herään kolmen aikoihin. Kuuntelen ensin pussista ympäristön ääniä, sitten nousen istuimelle kuikuilemaan näkymiä. Hiljaista on, ehdin makustella höyryävää termoskahvia, joka virkistääkin painuvia silmäluomia.

Kuuluiko jotain? Kyllä, kukon verkkaista näppäilyä. Suuntaa on vaikea hahmottaa. Oikealta takaviistosta löytyy musta hahmo, joka hiljakseen astellen lähestyy kojua. Objektiivia on mahdoton kääntää niin taakse. Ensimmäisen kuvan otan klo 5:17.

Pian liikettä näkyy myös toisen kuvausaukon suunnalla. Objektiivia ei paljon tarvitse kääntää, mutta kohde on kovin kaukana, välissä kuusennäreitä. Ukkometso siellä soi, näppäilee ja hioo. Kiima ajaa koppelonkin ihailemaan valtiaan jyhkeää olemusta.

Kaksi kukkoa lähestyvät toisiaan. Suurten kuusten takana, kameran ulottumattomissa, mitellään voimia ja määritetään reviirin rajaa. Raskaat siipipankkojen iskut vain kantautuvat kojuun. Tappelua ja nahistelua kestää puolisen tuntia, sitten kukot vetäytyvät lähtöasetelmiin. Takaviiston metso käppäilee aivan kojun tuntumaan esittelemään pyrstöviuhkaansa ja saan lähikuvia.


Hairahtunut teeri.
Yksinäinen koirasteeri ilmestyy tantereelle ihmettelemään metsojen menoja. Virittelee vähän itsekin, mutta häipyy sitten ilmeistä alemmuutta tuntien. Soidin hiipuu vähitellen ja puoli kahdeksaan mennessä linnut ovat tiessään.
Nyt on aikaa kunnon aamupalalle. Aurinko paistaa ja lämmittää kojun. Päätän jäädä koko päiväksi sisälle, etten aiheuttaisi tarpeetonta häiriötä ympäristössä. Puran aamun kuvaustulokset muistikorteilta kuvatankkiin. Lataan kännykkään saapuneiden sähköpostiviestien otsikot, yli 150 kappaletta. Kymmenkunta jatkaa viestien lukemiseen asti. Mitään erityisen kiireellistä niissä ei ole, yhteiskunta pysyy pystyssä ilman minuakin. Päivä kuluu nopeasti univelkoja maksaen.


Metso lauloi aivan kojun tuntumassa.
Illalla puista kuuluu isojen lintujen rytinää, mutta näköhavaintoja ei kerry. Aamulla herään kymmentä vaille neljän. Soidinkentällä on jo touhut käynnissä. Oikean sivustan kukko on lähietäisyydellä ja pääsen heti kuvaamaan. Kukko astelee takaviistossa ja kojun takana. Liiankin lähellä, ei mahdu kokonaan 180-millisen rajaamaan ruutuun. Minulla ei ole kanttia vaihtaa aukkoon toista objektiivia. Laulu jatkuu liki yhtäjaksoisena, vilkkuluomi sumentaa silmän ja kaula ojentuu tai vääntyy mutkalle ylettömässä kiihkossa. Siivet raapivat hankea. Metson hypyt ja pyrähdykset ovat liian nopeita objektiivin vanhalle tarkennustekniikalle.

Kauempana edessäkin tapahtuu. Siellä hommia hoitaa paikan valtias, koppelot pyörähtelevät sen ympärillä. Näyttää siltä kuin arvovaltainen homenokka välillä kyllästyisi kanalaumaansa ja juoksee kummun toiseen reunaan. Näistä ei synny kunnon kuvia välissä olevan kasvillisuuden ja maaston muotojen vuoksi.


Metso.
Nousevan auringon säteet heijastuvat kukon rintaan. Kauempaa liki yhtenäisen tummalta vaikuttava höyhenpuku hehkuu upeita mustan, vihreän ja ruskean sävyjä. Metso vaihtaa välillä kojun toiselle puolelle, kiertää sitten sen kokonaan ympäri. Se hermostuu koko kojuun ja yrittää laskeutua katolle, mutta liukuu pois. Etuaukon päällä oleva lippa on romahtaa linnun painosta, yksi katolle sijoitettu oksa jää roikkumaan ikävästi eteen.


Metsässä näkyi kuin jouluvaloja.
Valo kovenee ja varjot jyrkkenevät, on jo täysin kirkasta. Ylivireinen lähikukko ei silti malta lopettaa. Yhdeksän jälkeen otan viimeiset valokuvat. Huikean elämykselliset soidinaamut ovat tällä erää ohi. Pakko lähteä, kun olen lapsille luvannut palata vapun viettoon. Viiden kilometrin hiihto vie metsätien varteen autolle, edessä vielä uuvuttava ajo.