Juha Tyni   Metsäkylä, Taivalkoski. Juhannusaatto.
Hetki erämaalammella

 

 
Sadekuurojen jälkeen luonto tulvi metsän, suon ja lammen tuoksuja. Suopursut, suokukat ja hillat kukkivat parhaimmillaan. Lammen rantasoilla lintujen äänet olivat jo hiljentyneet kevään soidinajasta, mutta vielä kuului yllättävän runsaana pajulintujen laulu rantakoivikossa. Läheisestä kuusikosta laulurastas rupatteli monivivahteisia säkeitään. Mustaviklo oli tuonut poikueen lammen rantasuolle ruokailemaan ja kitukasvuisen rämekuusen latvasta varoitteli äänekkäästi.

Viileä sade lakkasi, keskikesän aurinko paistoi pian lämpimästi. Sääsketkin heräsivät ja kävivät ärhäkästi kimppuun.

 

 
Joutsenparin kesäonni oli täyttynyt, pieniä valkoisia untuvakeriä vilisi pesäpounulla. Koiras saapui lähijärveltä ruokailemasta jo kaukaa kumppanilleen ilmoittaen. Tervehdys oli upeaa katseltavaa. Pienet poikaset yksi kerrallaan rohkenivat laskeutua pounulta veteen, aivan kuin emot olisivat houkutelleet niitä uimaan. Neljästä poikasesta viimeinen tuntui empivän pitkään, mutta vihdoin tämäkin rohkeni uimaan viileään veteen. Lähdettyään uimaan poikaset alkoivat nokkia pieniä vesieläimiä.