Elja Herva   
Neidonkenkä - kohtalotarten kukka

 
Touko-kesäkuun vaihteessa nousevat sammalikosta neidonkengän vaaleanruskeat kukkavanat, kärjessä karhunsammelen itiöpesäkettä muistuttava nuppu.


 
Nuppu kääntyy vaakasuoraan ja saa hennon punaisen värin.


 
Samassa kuusikossa risu on puhjennut kukkaan – näsiä on neidonkenkääkin varhaisempi kukkija.


 
Viikon parin kuluttua avautuu neidonkengän kukka, joka on vanan pituuteen verrattuna suuri, ja paljastaa kasvin kämmekäksi eli orkideaksi. Neidonkenkä on Pohjolan luonnonkasvit-kirjan (1938) mukaan ”pohjoisen havumetsäkasviston kaunein ruohokasvi”, ja Linné antoikin sille Atlaksen kauniin tyttären mukaan nimen Calypso Bulbosa. Yksin Ogygie-saarella asuva Calypso piti haaksirikkoutunutta Odysseusta vankinaan seitsemän vuotta ja vapautti tämän vasta Zeuksen käskystä.
Niinpä Odysseus jatkoi matkaansa, vaikka Calypso oli hoitanut häntä hellästi ja synnyttänyt hänelle kaksi poikaa.

 
Neidonkengän ruotsinkielinen nimi on norna, kohtalon jumalatar. Pohjoismaisen taruston mukaan kolme nornaa kehrää ihmisen kohtalon lankoja hänen syntymästään lähtien. Ehkä myös tämä nimi on Linnén antama, mutta kiehtovampi on ajatus, että jo viikinkiajan ruotsalaiset yhdistivät metsän kauneimman kukan kohtalon jumalattariin.

 
Opin neidonkengän jo poikasena Keminmaan kuusikoiden salaperäisenä, joskus vaikeasti löydettävä rauhoitettuna kukkana. Olikin yllättävää nähdä neidonkengän viihtyvän ja kasvavan runsaana pururadan pientareella, tosin vanhassa neidonkenkäkuusikossa.


Kuva: Pertti Väyrynen
 
Neidonkengän levinneisyys Suomessa painottuu Kemijoen varsille, Kuusamoon ja Kainuuseen ja Ruotsissa suunnilleen samoille leveyspiireille. Hämeen Ahvenistolta ja Kuopion Puijolta se on hävinnyt elinympäristön muutosten takia.