Markku Välitalo   Koitelinkoski, Kiiminki.
Koitelinkoski vuodenaikojen vaihtelussa

Harvat jäljellä olevat vapaat virrat ovat todellisia helmiä alistetussa ympäristössämme.
Kiiminkijoen Koitelinkosken kuvallinen maisema vaihtelee viehättävästi vuodenaikojen, valon ja sääolojen mukaan. Erilaisten näkymien rikkaus pakottaa palaamaan tutuille paikoille yhä uudelleen.

Kun joki kuohuu vielä viimeisiä sulamisvesiään, näkyy ensimmäisiä kesän merkkejä Koitelin rannoilla. Rentukoiden lehtisilmuista työntynyt uusi kasvusto aloittaa auringon valon haalimisen ja tumman keltaisina loistavat kukat ovat valmiina kukkakärpästen vierailuille...

 
Kosken pauhu on hiipunut kesäiseen rauhallisuuteensa. Rentukoiden loistosta on jäljellä vain vihreää lehtimassaa. Kukkivat lajit vaihtuvat. Heinäkuusta lähtien rantakukkien on aika houkutella huumaavalla punallaan pölyttäjiä.

 
Kesäinen kauneus nuutuu kuin huomaamatta hieman nukkavieruksi arkisuudeksi. Päivä päivän jälkeen syksyn tuntu on yhä selvemmin aistittavissa. Se tiivistyy kosteutena aamuisen kulkijan kasvoille. Yöllinen usva viipyy yhä pitempään maiseman yllä, mutta aamupäivän nouseva aurinko pakottaa sen sittenkin lopulta häviämään salaperäisesti…

Vähä vähältä joen lämpötila laskee. Rannoilta lähtien jääpeite työntyy kohti virran keskijuoksua ja kireimpien pakkasjaksojen aikana sinnikkäinkin kuohu nöyrtyy ja joen pinta jäykistyy yhtenäiseksi jääkanneksi. Läheisen peltoaukion lumikiteet kylpevät täydenkuun timantteina …

Jossakin talvisen virran uumenissa koskikorentojen toukat elävät kiviin tarrautunutta elämäänsä. Sulapaikkojen syntyminen ja ehkä valo saa ne jättämään vetisen ympäristönsä. Uskaliaimmat jo maaliskuulla, mutta pääjoukot sitten huhtikuulla työntyvät kieppuvista kuohuista jään reunalle luomaan toukkanahkansa. Aikuiset suunnistavat esteitä kaihtamatta kohti rantaa ja kasvillisuuden antamaa turvaa.

Kevät etenee tutuin askelin. Kohta on taas rentukoiden aika …