Tapani Ojakangas   Inari
Kaksi syksyä Inarilla

 
 
Vuoden 2005 syyskuun viimeisellä viikolla suuntaa retkikunta Inarinjärvelle perinteiselle syysuistelu- ja veneennostoretkelle. Tällä retkellä on ensi kertaa mukana digikamera ja sille löytyykin runsaasti käyttöä harvinaisen voimakkaan ja värikkään ruskan tallentamisessa. Aivan erityisen voimakas on punainen maaruska. Parhaiten se on esillä järven matalissa saarissa, joissa maankamara helottaa laajalti kirkkaan punaisena. Tämänkertainen ruska puhuttaa retkikuntamme kokeneimpiakin Inarin kävijöitä, joilla on yli neljänkymmenen vuoden ajalta kokemuksia ja muistikuvia Inarin syksyistä.

Tulopäivän iltana majapaikkamme ohittaa ravakka mutta vielä kesäinen sadekuuro, jonka jäljiltä saamme ilta-auringon valossa hetken aikaa ihmetellä kaksinkertaista sateenkaarta.


 

 

 

 
 
Lähes päivälleen vuotta myöhemmin retkikunta matkaa jälleen kerran kohti syksyistä Inaria. Tällä kertaa kohdataan ensilumi jo automatkalla Sodankylän pohjoispuolella. Inarinjärvelle päästessämme onkin vastassa erilainen syysmaisema. Huomattavasti edellistä syksyä hailakkaampi maaruska saa valkoisen lisäsävytyksen, joka tosin järven rantamilla viipyy vain noin vuorokauden. Kauempana järvestä sijaitsevilla vaarojen rinteillä sen sijaan on ensilumi esillä vielä kolmen vuorokauden kuluttuakin.