Riitta Mäkelä   Mata Atlântica, Brasilia
Brasilian taikametsässä
Brasilian rannikon Mata Atlântica, vuoriston trooppinen sademetsä on ylenpalttisen täynnä vihreyttä, lajien runsautta sekä valoja ja varjoja.

Sademetsä on nykyään laajuudeltaan murto-osa entisestä, kapea suikale rannikolla Sao Paolon ja Rio de Janeiron taustalla. Itatiaian kansallispuisto vaalii luonnon monimuotoisuutta ja lisää tietoa tästä yhdestä maailman uhanalaisimmasta alueesta. Eräs porteista Itatiaiaan on Penedo, 1920-30-luvun vaihteen suomalaisten utopiayhteisö, nykyinen kukoistava matkailukylä suomalaisjuurineen.

Nämä kuvat Mata Atlânticasta ovat Penedosta luoteeseen, lähemmäs Sao Paoloa, viehättävien pikkukaupunkien Goncalves ja Saō Bento välimaastosta, 1600 metrin korkeudella olevalta tilalta.

Suomen keväässä Brasiliassa oli alkava syksy, mikä näkyi lähinnä kukintonsa loppuvaiheessa olevista muhkeita hortensioista ja viilenevistä öistä. Vuoristossa yöt ovat kuitenkin aina viileät.


 
Yön jälkeen vuorenrinteillä metsän kosteus nousee lämpenevään aamuun kuin savu. Etualalla araukaaria.


 
Hämärällä metsätiellä aamuaurinko luo suorastaan pyhiä, uskonnollisesta taiteesta tuttuja valoilmiöitä.

 
Orkidea viihtyy varjossa isäntäpuun rungolla.


 
Puut peittyvät kerros kerrokselta mitä erilaisimpiin kasveihin.


 
Täällä naavakin on suurta ja käkkäräistä.


 
Purot syöksyvät voimalla alas vuorten rinteitä.


 
 
Mata Atlântican vuorijonot kulkevat rinnakkain. Naapurilaakso on vireä maatalouskylä.