Sirpa Koskinen   Amboseli, Kenia.
Olipa kerran seepra - satuja ja tarinoita safarilta

Kuinka seepra sai raidat? Kenialaisen kansansadun mukaan: olipa kerran seepra. Seepra oli aluksi täysin vaalea ja raidaton kunnes eräänä päivänä apina puuttui peliin. Apinalle ja seepralle tuli nimittäin riitaa, jonka seurauksena äkkipikainen apina otti seepraa hännästä kiinni, pyöritti sitä ensin yläpuolellaan ja viskaisi sitten kytevään nuotioon. Nuotion hiilloksessa kieriskellessään seepra sai nokiset raidat. Siitä lähtien seepralla on siis ollut tummat raidat vaalealla pohjalla. Sen pituinen se.


 
Jambo! Jeeppikuskimme Omari kutsui seeprojen tienylitystä savannin suojatieksi (seepra-crossing). Turvallista matkaa ja Hakuna Matata eli huoletonta elämää, olivat kuskimme motot.


Ei savua ilman seepraa? Amboselin alueen paimentolaiset, maasait, elävät yhä edelleen heimonsa vanhoja ja perinteisiä tapoja noudattaen. Tulen he sytyttävät edelleen ilman tulitikkuja kahden puukepin avulla kuivunutta seepran lantaa sytykkeenä käyttäen. Majansa maasait (naiset) valmistavat lehmän lannasta.

 

 
Kauniita unia, oman seepran kuvia! Mikä sen parempi päätös jännittävälle päivälle kuin vaipua uneen villin luonnon helmaan ihaillen bungalowin seinillä tanssivia seeproja ja kuunnellen ulkoa kantautuvia eläinten ääniä; seeprojen kiljahtavia haukahduksia, apinoiden mölinää, leijonan karjuntaa…lampaiden laskemisen sai unohtaa. Olo oli kuin sillä pisamanaamaisella ja voimakkaalla tytöllä Huvikummussa…

Saalistajan jäljillä. Leijona on seepran pahin vihollinen. Villi luonto jätti jälkensä hiekkatien lisäksi myöskin matkailijan mieleen. Savannin äänet, tuoksut, näyt, maut ja kokemukset tulvivat kotona uniin pitkän aikaa matkan jälkeen. Safari oli todellinen elämys kaikille aisteille - itse safarilla ja sen jälkeen. Aina suojatietä ylittäessä muistan sadun seeprasta…