Jaana Skyttä   Sanginjoki, Oulu
Sanginjoella nähty haltijoita. Katso kuvat.
Heittäytyessään lapsenmieliseksi voi luontokuvaaja törmätä mitä ihmeellisimpiin asioihin. Metsälammen pinta näyttäytyy aivan uudessa valossa ja pian saatat nähdä ympärilläsi kokonaisen metsänväen joukon.


 
 
Suomalainen haltijaperinne on äärimmäisen rikas. Vanhoina aikoina haltijauskomus ylläpiti ihmisen ja luonnon välistä rajaa. Metsänväen alue oli pyhä ja metsään mentiin luontoa kunnioittaen. Sana väki tarkoittaakin vanhassa kansanperinteessä voimaa, ”väkivahvaa”.

Viimekesäisellä luontoretkelläni Sanginjoen maisemiin, ilmaantui puun takaa yllättäen metsänhaltija. Oliko se itse Tapio vai joku muu, kenties vierailija, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Joka tapauksessa kaveri näytti varsin leppoiselta eikä näyttänyt kiinnittävän kameranaiseen minkäänlaista huomiota. Ehkä sillä oli kiire metsänväen kokoukseen.


 

 
Kuljettuani eteenpäin ja ymmärrätte varmaan - melkoisen hämmennyksen vallassa, huomasin keijukaisen kannon nokassa istuskelemassa. Yritin viedä sen lumpeenlehdelle istumaan, mutta siitä se ei oikein pitänyt, sillä käsissäni keijuparka kastui pahanpäiväisesti. Päätin jättää sen rauhaan.


 
 
Päivän aikana tapasin myös muita haltijoita ja metsätonttuja, mutta niitä en saanut suostuteltua valokuvaan. Mutta eiköhän tässä jo kylliksi todistusaineistoa kokemuksistani.


 
Lähtiessäni kotiin alkoi tuntua, että puutkin ovat heränneet eloon…
 
Mutta ei siinä kaikki. Hiljattain törmäsin Hiirosen vanhassa kuusikossa kevätaurinkoa ihailemaan tulleen peikon. Voin vain kuvitella, mitä jännittävää keväiset luontoretket tulevatkaan tarjoamaan.

Odotellessani kiertelen innokkaasti kirpputoreja. Olen näet huomannut, että monet ihmiset heittävät näitä ihania metsänolentoja kylmästi hylkytavaroiden joukkoon. Olenkin ottanut tavakseni palautella niitä takaisin sinne minne ne kuuluvat – luontoon.