Raimo Hämeenaho   Kuusamo
Nuoren Merikotkan oppivuodet

 
Seurasin kuvauskojusta kun selkälokki teki sukelluksia veteen, siellä oli jotain syötävää.
Selkälokki istui välillä kivellä ja teki useita sukelluksia saaliin perään.

 
Järven rantakuusen latvassa istui nuori Merikotka seuraten silmä tarkkana Selkälokin touhuja.
Merikotka seurasi lokkien touhuja kuusenlatvasta puolentoista tunnin ajan. Taivaalle nousi tummia pilviä ja alkukesän ensimmäinen ukkosrintama teki tuloaan.


 
 
Yllättäen Merikotka lensi kuusenlatvasta kuvauskojun edessä olevalle isolle kivelle. Katsoin kiikarilla nuorta kotkaa. Ukonilma voimistui, salamoi ja jyrisi. Nuori Merikotka oli hätääntynyt ja peloissaan, eikä tiennyt mitä tekisi vilkuilen hätääntyneesti ympäriinsä. Ukkosrintaman tullessa järven päälle alkoi tuulla voimakkaasti. Hetken päästä tuli rankka sadekuuro. Merikotka kyyristeli kivellä rankkasateen piiskatessa sitä ja järvenpintaa. Sadekuuro kesti aikansa ja matkasi itää kohden. Nuorella Merikotkalla nälkä vaivasi ja uteliaisuus että mitähän se Selkälokki sukelteli järvestä kiven tuntumasta.


Samassa kotka lennähti ja laskeutui isot kynnet edellä veteen. Upposi sinne kaulaansa myöten, vain pää ja siivet jäivät veden pinnalle.


 
Kotka tarrasi kynsillään vedessä olevaan saaliiseen ja lähti uimaan rantaa kohden suurilla siivillään meloen ja kauhoen vettä raahaten saalista mukanaan. Kotkan uintimatka oli noin viisitoista metriä. Päästyään rantakiven vierelle kotka yritti nostaa saaliinsa kivelle kovasti siivillänsä ilmaa piiskaten mutta ei voimat riittäneet.


 
 
Nuori Merikotka nousi kivelle väsyneenä ja aivan märkänä, saalis jäi veteen. Tovin kotka keräsi voimia kivellä ja lensi sitten takaisin kuusenlatvaan. Siellä nuori Merikotka kuivatteli ja suki itseään kolmentunnin ajan. Ja oli elämässään kokemusta rikkaampana.