|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Piilossa, liikahtamatta
linnut luoksesi saat.
Kumarra selkäsi syvään,
kun kukkivat apilaat.
Polvistu pienemmän eteen
silmin kuunnellen.
Siinä on kätketty sana
kirkas ja hiljainen
Helvi Juvonen
|
|
|
|
|
|
|
…Jos maisema lienee marras ja hyhmäinen ja karu
(kuin tulee ollakin silloin, kun talvi lähenee)
ja poissa lintujen äänet ja kukkimisen taru,
ei vähene kiitos suusta, jos voimat vähenee,
vaan askeleen rouskahtaissa maan kylmään kamaraan
ja päivän harmetessa, kun ilta on tulollaan,
joku silmä saakoon nousta ylitse vainion
ja nähköön nyt: avaraa ja juhlavaakin on.
Aaro Hellaakoski
|
|
|
|
|
|
|
Olen syntynyt jossain, vapaan pilven alla
kuin veljeni aalto ja lintu ja kauniit puut,
olin nimetön niin kuin ne, kuten kaikkialla
ne veljeni muut.
Olin enemmän yksin vain. Olin yksin
kera itseni silmätyksin,
en itsekkyydestä, enkä tiedä miksi.
Niin oli vain määrätty, että kuulisin kuin
tuli kaukaisuudet minulle läheisiksi.
Niin kantauduin
läpi hiljaisten kammioitten, joista
toinen oli toinen kirkkaampi toista.
Mua älkää viekö torille markkinamajain.
Olen vauhko ja vapaa niin kuin pilvi ja puu…
Aaro Hellaakoski
|
|
|
|
|
|
|
Nää metsäin raskas ja tuoksuva vehmaus
ja kuuntele tuulia laaksoista kaukaisista
ja niiden helmassa viipyen tunne: turhaa
on vaatia muuta.
Suo päivät hiljaa onnea uneksijalle.
Syvin autuus on tämä tuulien soitanto saada
ja hiljaa tietää: itsesi unohtamalla
itsesi löydät.
Arvi Kivimaa
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
