Jaana Skyttä   
Jylhän kaunis Kilpisjärvi

Tänä kesänä juhannus hurahti miellyttävissä tunnelmissa Kilpisjärven maastossa vaeltaen. Olen käynyt seudulla viimeksi 80-luvulla ja oli uskomattoman hienoa nähdä jälleen Suomen käsivarren jylhä kauneus: paljaslakiset tunturit, kristallinkirkkaat vedet ja Norjan puolelta siintävät lumihuippuiset vuoret.

Miehelleni Markulle kokemus oli myös ainutlaatuinen, sillä niin pohjoisessa hän ei ole ennen käynyt. Oppaanamme retkellä olivat ystävämme Leena ja Jomppe, jotka ovat harrastaneet vaellusta kymmeniä vuosia. Kokeneiden Lapin kävijöiden seurassa oli mukavaa kulkea.

Juhannusaattona teimme päivän vaelluksen Mallatunturin maastoon. Hyttysistä ei ollut vaivaa, sillä Kilpisjärvi eli vielä kevättään. Tunturikoivut olivat kauniita raikkaan vihreine, vielä keskenkasvuisine lehtineen. Yllätys oli nähdä myös rinteitä, jotka kasvoivat täynnään kulleroita. Täydessä kukassaan ne eivät vielä olleet. Kasvituntija Leena opetti tunnistamaan useita tunturikasveja, kuten esimerkiksi piskuisen vaivaispajun.

Leena tutkii tunturikasveja

Kuohkimajärven autiotuvan upeissa maisemissa paistoimme makkaraa. Kunnollinen lepohetki olikin tervetullut meidän kokemattomimpien kipeytyneille jaloille.

Sää oli juhannusaattona suorastaan helteinen ja vettä kului pitkän vaelluksen aikana monta litraa. Vesipulloja täytimme solisevien purojen vedellä. Kitsi-putouksella oli mukava viruttaa kasvojaan ja käsiään.

Juhannuspäivänä oli vuorossa Saana-tunturin ”valloitus”. Neljän kilometrin pituinen reitti huipulle pisti Markun ja minut puremaan hammasta, mutta periksi emme antaneet. Huiputus onnistui siis ilman lisähappea (: Ja näkymät tunturin laelta kyllä palkitsivat vaivannäön.

Seuraavana päivänä olikin jo kotiinlähdön ja uusien vaellusretkisuunnitelmien aika.

Uurastus palkittiin upeilla maisemilla


Romantiikkaa iltavalakialla

Mitä on sopuli-ihmisen laumanautinto?
Pintaporeilua!
Vaella yksin ja köyhin eväin,
jos haluat maistaa elämän mahlaa,
kypsää ja täyteläistä.

Sillä:

Tiedätkö, mikä on kohtaamisen nautinto,
palatessasi tunturimaan autiudesta,
ja nähdessäsi harmaan tönön
kituliaan koivikon kupeessa?

Tiedätkö, mikä on odotuksen nautinto,
kuullessasi etäisen erämaakylän
koirien haukun,
nälän ja väsymyksen painaessa jäseniäsi?

Tiedätkö, mikä on aistimusten nautinto,
kelosavun tuoksuisen leivän
hitaasti sulaessasi suussasi
ja tervakahvin höyrytessä
mustuneessa pannussasi?

Tiedätkö, mikä on mietiskelyn nautinto,
istuessasi piipunvarteen nojaten
tunturivanhuksen avoimella laella,
pilvivarjojen lipuessa
harmaanvihreän autiuden yllä?

Jos tiedät, olet onnellinen.
Jos haluat tietää,
vaella yksin ja köyhin eväin.


Pentti Skyttä (1929–1965)