Markku Välitalo   
Niagaran putouksilla
Pohjois-Amerikassa, USA:n ja Kanadan rajalla virtaa Niagarajoki. Vajaan kuudenkymmenen kilometrin mittainen joen pätkä on hyvin runsasvetinen. Se kuljettaa kuohuvana kymenä Suurten järvien, Yläjärven, Michiganin, Huronin ja Erien keräämiä vesiä alimpana olevaan Ontariojärveen. Joen keskivaiheilla vesimassat ryöppyävät kolmena putouksena yli viidenkymmenen metrin matkan lähes pystysuoraan alas. Vesimassat kuluttavat alati kallioperää. Muodostuma onkin siirtynyt pikkuhiljaa etelään päin. Putous pysyy kuitenkin jyrkkänä, koska kallioperän yläosan kovan kivikerroksen alla on pehmeää, eroosiolle altista kiviainesta.

Niagara lintuperspektiivistä. Usvan seasta pilkottaa komea Hevosenkenkäputous.

Viime kesän Amerikan kiertueen päätteeksi tutustuimme pienen seurueemme kanssa tähän Uuden mantereen ihmeeseen. Mikään neitseellinen paikka Niagara ei tietenkään ole. Putoukset ovat eräs maailman suosituimmista matkailukohteista. Vuodessa nähtävyyttä käy ihastelemassa lähes kaksi kertaa Suomen väkiluvun verran turisteja. Toisin sanoen tuona kesäkuun loppupuolen päivänä saattoi putouksen reunamilla vaellella ehkä kuusikymmentätuhatta muuta turistia napsimassa näkymiä kameroidensa kennoille.

.
Matkailijoita palvellaan monin tavoin. Keltaisiin sadetakkeihin sonnustautu-
neet uskalikot
ovat valmiina hivuttautu-
maan vesi-
massojen taakse.

Putousten juurelle pääsee pikku aluksella. Se on varma paikka kastella kamerakalustonsa.

Amerikkaputoukset ja Morsiushuntuputoukset ovat USA:n puolella.

Koti-Suomessa, jet lagista toivuttuamme ja kaikki suuret nähtävyydet sulateltuamme palasin tutulle erämaajoelleni. Veden ärjy oli toki vain murto-osan Niagaran suuruudesta, mutta paikan rauhallisuus tuntui nyt entistä arvokkaammalta.