Lassi Kalleinen   
Kaislikon hämähäkit
Kuvasin kesällä muutaman päivän mökkirannassa, alle kymmenen metrin matkalla. Aluksi vain seisoskelin ja katselin. Vähitellen ympärilleen alkoi nähdä, erottaa tapahtumia ja tapahtumasarjoja. Yksi jännittävimmistä tuttavuuksista oli sauvaristihämähäkki (tiedossa vain suku, lajeja on useampia).

Se on pitkänomainen, kapea, melko suuri hämähäkki, jonka useimmiten löytää korrelle litistyneenä aivan pesänsä päältä tai sen lähituntumasta. Pesän vieressä on naaras – uros löytyy jostain läheltä, lehden tai korren takaa. Niiden välillä on selvästi näkyvää jännitettä – lisääntymisen pakkoa ja pelkoa. Verkkoa ne näyttivät kutovan aamu- ja iltahämärissä. Verkon oppi löytämään helpoimmin etsimällä alas kaarelle taivutettuja järvikaislan lehtiä.

Järviruoko on tälläkin Hollolan Herralan Hahmajärvellä leviämässä aivan liikaa. Huolimatta kasvustojen yksipuolisuudesta, nekin tarjoavat monelle elinpiirin.



Kuvassa on yksi pesä, mutta lehti on taipunut katsojan suuntaan.

Kutoja
Toisaalta aika haastavaa aukolle ja ajalle, toisaalta kaislikko tarjoaa aukkopaikkoja ja hämyn taakse kuvaustilaa. Silloin pääsee hiukan suunnittelemaan kompositiotakin.

Välillä naaras peitti pesän (lämmitti?), välillä meni itse lämmittelemään. Tai päinvastoin, sillä pesä oli joskus auringossa, joskus varjossa.

Pesä

Uros lähestyi naarasta monta kertaa päivässä. Aina se tuli varoen, tässä lehden alapintaa. Tämä oli päivän aikaan monesti nähty tilanne.

Parittelun pääsin näkemään pari kertaa. Valmistautuminen oli pitkällistä sohimista, josta ei saanut selvää. Itse parittelu taas miltei joogaamista, varovaista, hidasta. Tilanne tulee kuitenkin yllättäen ja yleensä väärälle puolelle kortta.


Parittelu loppuu jälleen pitkien koipien häslinkiin. Kertaakaan en päässyt näkemään, kuinka naaras koiraan syö. Mutta eiköhän tämä minimalistinen alla oleva kuva kerro lopputuleman.

Lisää kuvia rannalta, klikkaa tästä