Elja Herva   Myllyoja, Oulu.
Ylös, ulos ja uimaan

 

Kesäkuussa telkkäemon haudontaurakka on ohi. Kuoriutuneet poikaset lepäävät emon lämmössä tai sen ollessa ruokailemassa toisiinsa painautuneina, liikkumatta, ääntelemättä.


Seuraavana aamuna emo nousee pöntön aukolle ja laskeutuu sitten perä edellä takaisin pönttöön. Sama toistuu. Kolmannella kerralla se katselee kaula pitkällä vasemmalle ja oikealle, ylös ja alas. Sitten se pudottautuu pönttöpuun juurelle ja kutsuu poikasia matalalla pehmeällä narskutuksella.
Lähes välittömästi on ensimmäinen poikanen aukolla ja saman tien se ponnistaa ulos. Toiset seuraavat perässä ja parinkymmenen sekunnin kuluttua kaikki ovat emon luona puun juurella. Naapuri ui ohi ja poikue painautuu äänettömänä ruohikkoon.
Vesirajaan on vain muutama metri ja hyppy kivetykseltä veteen. Poikaset uivat kuin vanhat tekijät ja näyttävät pärskivän innoissaan ja opettelevan sukeltamista. Sitten ne uivat tiivinä ryhmänä emon perässä ulommas joelle. Naapuri taitaa taas lähestyä.


On vahva elämys nähdä, miten valmiina telkänpojilla on tarvittavat taidot: hiljaa oleminen pöntössä, räpistely ylös kohti valoa, hyppy tuntemattomaan, uiminen ja jopa sukeltaminen.
Tapahtuman kokeminen ja kuvaaminen vaati tavanomaiset järjestelyt, kuten piiloteltan ja odottelua kameran takana sormi liipaisimella. Tällä kertaa se tosin onnistui kotirannassa Oulun Myllyojalla.